Mitä tapahtui ja mihin hävisin!

Paljonkin tapahtui. Hyvin alkanut kuntokuuri, bloggaus ja omaan itseensä keskittyminen tyssäsi kuin seinään.

Työuupumus.

Isovanhempien menetys.

Omien vanhempien voinnin lasku.

Kaikki nuo elämään kuuluvat, yllättävät kriisit tulivat samaan aikaan ja niinpä kadotin itseni ja eksyin tieltäni. Nyt olen kuitenkin palannut. Entistäkin vahvempana. 

Toivottavasti matkassani vielä joku sielläkin kulkee? 

Onnea on saapua Lappiin

Anoppilassa olo oli mukavaa. Tosin katettu pöytä on katettu- siinä ei paljon ravintoarvoja kysellä. Perjantaina syötiin kanaa ja pastaa ja eilen lohta sekä muusia (tosin minä jätin muusin väliin ja söin ison läjän salaattia lohen kanssa), eli ihan terveellisesti. Eikö? No joo, mutta ruokailujen välissä syötiin suklaamunia, kinuskikakkua, persikkapiirakkaa ja muurinpohjalettuja. Savolaisittain söimme letut voilla. Letut on ainoa asia joita en kadu herkuista, koska

A. Ne on paistettu muurikkapannulla

B. Paistajana oli yli 70-vuotias mieheni täti. (Olen muuten päättänyt jatkossa kutsua miestäni täällä Savolaiseksi.)

C. Niitä saa todella harvoin!

Ulkoiltua tuli kohtalaisesti, mutta hikiliikuntaa harrastin kokonaiset 0 kertaa. 

Tänään sitten ajeltiin Savolaisen anoppilaan eli minun kotiini. Rovaniemelle. 

Ajan kuluksi mulla oli jälleen syli täynnä käsitöitä. Uutta virkattua Histamiinia on tulossa. 

Huomaatteko, että mun lankojen alla paistaa jalat, jotka on verhoiltu uusiin treenipökiin? Olin haaveillut näistä Kappalhin pökistä (jotka myös useassa blogissa ovat vilahdelleet) pitkään, mutta ne loppuivat Helsingistä. Ainakin niistä myymälöistä, joissa minä kävin. Savossa näitä oli ja Savolainen ne vielä ystävällisesti minulle osti. <3

Rovaniemellä on paistanut tänään aurinko kirkkaalta taivaalta (oikei niin koko Suomessa). Ja jäille ei ole enää asiaa, joki on todellakin auki. 

Olen googlaillut saleja ja kertaheitolla täältä ja vakaasti aion mennä ylihuomenna jollekin salille. Huomenna aion käydä lenkillä. Kyllä aion ja käynkin. Uskotteko?

Ps. Ruokailut rieskaövereitä lukuunottamatta meni tänään nappiin. Tai melkein. 2 palaa suklaata ei ole mitään aiempiin päiviin. Ja ai niin, pala daimkakkuakin sallitaan, sillä tänään en syönyt montaa eri lajia leivoksia/ pullia. Huomenna skarppaan ja kiristän vahvemmin. Kyllä näin teen.

Pikapäivitys

Ollaan lomalla. Niin kuin moni muukin tähän aikaan vuodesta. Olo on turvonnut, vetämätön ja olen melkoisen pettynyt itseeni. Suklaamunia menee enemmän kuin marjoja. Ärsyttävää.

Eilen tultiin Savoon ja 6 tunnin ajomatkan aikana onnistuin syömään terveellisesti ja kieltäytymään herkuista, mutta perille päästyä anoppilassa tuli vedettyä karjalanpiirakkaa ja pari todella sokerista pullaa.

Ruisleivät on miehelle ja suurin osa viinirypäleistä päätyi lapsilleni. 

Vastapainoksi käytiin illalla koko perhe tosi rauhallisella ja pienellä kävelyllä.

Lepoa ja synkistelyä vartalosta.

Tänä viikonloppuna fitnesskisoissa oli monta todella timmiä naista lavalla. Minä löhösin sohvalla, mussutin suklaamunia ja seurasin kisoja instagramista. Olo oli huono ja väsähtänyt. Vaatteet alkoivat ahdistaa päällä ja mitä pidemmälle viikonloppu meni, sitä vähemmän olin onnellinen. Nyt elämä ei siis ollut yhtä onnea.

Sohvalla maatessa valmistui ihana ikioma Histamiini. Se ilahdutti.

Eikä ruokailut ihan kokonaan heittänyt kuperkeikkaa. Aamusmoothiessa marjoja, rahkaa, mehukeittoa ja lesitiiniä. 

Päivälliseksi nacholautanen itsetehdyllä guacamolella, kurkulla, ananaksella ja salsalla. Jätin creme fraichet väliin omalta lautaseltani.

Jälkiruoaksi meni kuitenkin jotakin, mitä ei olisi tarvinnut mennä.

Tänään kävin lasten kanssa sentään uimassa. Tuli poistuttua edes hetkeksi ulos.

Illalla lakkasin varpaankynnet. On aamulla mukavampi heilutella spinningiin jälkeen varpaita saunassa.

Kiire on joskus onnea ja joskus ei. Nyt se on ei.

Paino on lakannut laskemasta ja uskon, että syystä siihen kiire. Kiireiseen viikkoon on mahtunut paljon kaikenlaista kivaa, mutta kivoistakaan asioista ei jaksa nauttia, jos ei ehdi syödä, liikkua eikä nukkua. Huominen menee tässä show'ssa vielä, mutta lauantai aamuna painun lenkille.

Mitä viikkooni sitten mahtuu?

Maanantaina kävin aamulla salilla. Rahkat vedin taas pukkarissa ja hymy oli korvissa.

Tangle teezer on muuten parasta mitä mun hiuksille voi olla. Karhea, kuiva ja paksu tukkani ei asetu vaikka kuinka käytän hoitavia aineita, öljyä, käyn kampaajalla tms. Mutta sitten tuli tangle teezer - yhtäkkiä hiukseni ovat kauniit, kiiltävät, hyvinvoivat ja vain harjaa vaihtamalla tämä muutos! Suosittelen siis lämpimästi.

Tiistaina olin 16 tuntia pimiössä. Sain tehtyä viisi isoa kuvaa itsestäni. Kyllä itsestäni ja koko oli 50 cm x n.80 cm. Aluksi niitä oli vaikea karsoa, mutta nyt ne näyttää omaan silmään ihanilta ja kauniilta. Lempeä katse on taito, mitä kannattaa harjoittaa. Olin pimiössä tästä syystä: http://www.voimauttavavalokuva.net/menetelma.htm

Ensin leikataan paperi

Sitten valotetaan negasta kuva paperiin.

Sitten juoksutetaan kuva mustan pussin sisällä kainalossa pimeään huoneeseen ja syötetään se hassuin koneeseen, josta kuva tulee ulos täydellisenä 4 minuutin päästä.

Hieno päivä oli tiistai. Mukana oli järjetön määrä purnukoita täynnä eväitä ja niinpä maanantain lisäksi tiistai onnistui kiireestä huolimatta kuntoprojektin osalta täydellisesti.

Keskiviikkona olin työreissulla Tampereella. Ruokailut meni ihan höpöksi, suklaatakin tuli tungettua suuhun ja vettä unohdin juoda tarpeeksi. Illalla väsytti ja nukuin kotitreenin sijaan.

Tänään sitten harmitti eilinen ja lounaaksi söin riisiä ja rasvaisia kananpaloja.

Voi onneton minä. Harmittaa, olo on huono ja käyn pään sisäistä taistelua siitä, että huomisen jälkeen kaikki on toisin. Huomenna on töissä sellainen päivä, että en pysty treenaamaan, enkä eväitä syömään ja muutenkin stressihormoonitaso on varmasti koholla.

Onneksi tänään pääsin kuitenkin ripsihuoltoon. Käyn Salon Startsissa, jossa ihana Evelin laittaa silmäni säihkymään! 

Olin todella sen tarpeessa - vai mitä sanot näistä kuvista? 

Ennen:

Jälkeen:

Aina elämä ei voi olla onnea tai se ei ole todellista?

Tänään näin jossakin (?) uutisen, että ihminen ei aina voi olla onnellinen tai hänen elämänsä ei ole aitoa. 

Näin varmastikin on, että meillä kaikilla on huonot hetkemme, surumme, kiukkumme, aallon pohjamme, mutta meillä kaikilla varmasti on edes yksi asia päivässä, mistä tulemme onnelliseksi.

Tänään minä olin erityisen onnellinen vapaapäivästä ja siitä, että kohta olen elänyt uudenlaisen elämäntavan mukaan kuusi viikkoa. Olen niin ylpeä itsestäni.

Ruoaksi tein jälleen naudan jauhelihaa, parsakaalia, pinaattia ja raejuustoa. Sekaan hieman chiliä ja valkosipulia niin maistuu ihan mielettömän hyvälle!

Iltapäivällä ajelin vesisateessa salille ja tein tosi kovan treenin. Hartiat ja olkapäät saivat todella kyytiä.

Onnea on myös uudet salihanskat. Hyvästi kuivuneille, auenneille kämmenille.

Illalla nautin saunan jälkeen Tähdet tähdet-ohjelmasta. Suosikkini ovat SIllanpää ja Olli Herman, kuka on sinun suosikkisi.

Ohjelmaa katsoessa tein käsitöitä. Lanka, neula, puikot ja koukut saavat minut todella rentoutuneeseen meditatiiviseen tilaan, joten täydellinen vapaapäivä sai täydellisen lopun.

AI niin, kävinhän mä shoppailemassakin tänään, mutta siitä postaus myöhemmin.

Monta pientä onnen syytä.

- 28 cm on lähtenyt eri puolilta kehoa viiden viikon aikana

- tänään 34km polkupyörällä seikkailua

- eilen lasi shamppanjaa tuntui poskipäissä

- auringon säteet iholla

- yläkropan treeni salilla

- rauhallinen hetki yksin leffassa:Presidentintekijät 

- viikonloppu, jolloin ladataan akut! 

Huomaan, että joku käy ehkä täällä kurkkimassa juttujani, joten olisi ihana, jos kertoisit mikä sinua blogissani kiinnostaa?